Pages

9.9.2013

kesä loppuu ja tuntuu ettei koskaan takas tuu

Vaikka vielä päivisin lämpötila lähenee helleasteita, on iltaisin jo pimeää ja kylmää, ja ilmassa tuoksuu selvästi syksy. Sinne se kesä meni, taas.

En ole normaalisti kesäihminen ollenkaan. Pääni ja kroppani eivät pidä helteestä, auringosta saa päänsäryn hatusta yms. huolimatta, ja siitepölyt saavat olon tukalaksi. Tämä kesä on kuitenkin ollut erilainen kuin muutama aiempi.

Se taisi alkaa toukokuussa, kun kahdeksan vuoden tauon jälkeen marssin viimein tatuoijalle. Ensimmäinen tatuointini on otettu kesällä 2005, ja sama tatuoija ilmoitteli peruutusajoista juuri sopivaan saumaan. Vanhan kuunsirpin (jota myös vähän paranneltiin) lisäksi iholleni piirtyi aurinko ja seitsemän tähteä. Näistä kerron lisää myöhemmin. :)

Alkukesästä pidin kahdet erilaiset valmistujaiset, esiinnyin kahdella runokeikalla ja sain kahdenlaista, todella mielenkiintoista palautetta. Toisen runokeikan yhteydessä myös työskentelin Runotiskissä, eli kirjoitin ihmisille tilauksesta runoja. Värjäsin kahteen klubiin kuitua ja lankaa, ja samalla värjäsin myös Etsyyn täytettä.

Heinäkuussa elettiin jännittäviä aikoja muutenkin. Värjäyshommien yhteydessä, kiitos Annan, olin löytänyt (taas!) uudelleen vanhan musiikki-ihastukseni, Seminaarinmäen Mieslaulajat. Titityyn kesämiittipäivä, Jyväskylän kesä, halvat liput Semmareiden keikalle ja kyyti Jyväskylään päin osuivat niin sopivasti, että tartuin tilaisuuteen. Tosin kotiinpääsy meinasi ensin tuottaa ongelmia, kun tajusin aivan lähellä tapahtumaa, että (toisin kuin silloin 10 vuotta sitten CMX-keikkareissuilla) eihän Jyväskylästä viikonloppuöisin mitään junia tai busseja kulje Tampereelle päin... Ravelry osoitti taas kerran hyödyllisyytensä, ja minulle järjestyi yöpaikka Muuratjärven rannalta supernopeasti. :)

Miitti oli kyllä melko turmiollinen. Kuuma heinäkuun aurinko poltti hartiani ja käsivarteni, Titityyssä kompastuin lankoihin, ja pääsinpä vielä koepolkaisemaan Schachtin Sidekickiä. Jälkimmäisin oli (taas!) rakkautta ensi polkaisulla. Ja kyllähän se matkarukki olisi ihan tarpeellinen...
Illalla oli sitten keikka! Seminaarinmäen mieslaulajat on livemusiikkia parhaimmillaan. Ihastus syveni rakkaudeksi. <3

Joten parin viikon päästä löysin itseni taas keikalta, tällä kertaa Lapualta, ja eturivistä. Keikan alku oli unohtumaton:



Kannatti lähteä! Näistä parista keikasta sain aivan uskomattoman paljon positiivsta energiaa jaksaa, ja kylläpä Semmarit ovat ahkerasti soineet meillä koko kesän. En millään malttaisi odottaa seuraavia keikkoja!

Kaikenlaista muutakin hauskaa ajanvietettä on ollut, vastapainona työnhaulle ja värjäyshommille. Olen esimerkiksi kierrellyt museoita, nukkunut kaksi eri yötä (eri puolella Suomeakin) asuntovaunuissa, tavannut koiran, joka kerjäsi lankakerää, nähnyt paljon ystäviä ja toki neulonut ja kehrännyt paljon. Kamera ei ole ehtinyt mukaan reissuille, tai jos se on ollut mukana, en ole ottanut kuvia.

Kesän taisi päättää viikko sitten lauantaina pitämämme pienimuotoiset lanka- ja kuitumyyjäiset (ajatus lähti siitä, että ei oikein ollut varaa lähteä Helsinkiin käsityökortteliin shoppailemaan). Viihdyimme dcukin luona pitkälle iltaan, ostimme ja myimme, neuloimme ja juttelimme.

Ei sillä, että elämä olisi ollut pelkkää hauskanpitoa koko kesän, mukaan on mahtunut arkea ja paskoja viikonpäiviä. Mutta kaiken summana on lopulta ollut ajatus, että elämä kannattaa, kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti